Vuosi 1900 Saarenmaalla Prindi



Vanha talo Saaremaalla (1900) Sata vuotta sitten oli Saarenmaa Liivinmaan kuvernementin osana Venäjän keisarin rajoittamattoman itsevaltiuden alamaisuudessa. Venäjää kyllä pidettiiin takapajuisena agraarimaana, mutta merenkulun, kulttuurin ja talouden suhteen Saarenmaa kehittyi imperiumin muita alueita nopeammin- Riian kautta tänne joutuneiden Länsi- Euroopan vaikutusten johdosta.

Parhaana esimerkkinä on, että maaliskuussa 1900 esitettiin Kuressaaren Laurentiuksen kirkossa paikallisin voimin J. S. Bachin Matteuksen Passion I osa. Nykyäänkin meillä olisi vaikeuksia näin vaativan suurteoksen esittämisen kanssa. Aivan yleinen ja tasokas verrattuna Venäjän muihin osiin oli täällä luku- ja kirjoitustaito, mikä oli suurin osin myös Kaarman Opettajain Seminaarin kasvattien enemmän kuin neljännes vuosisataa kestäneen työn tulos. Saarenmaan koulua käyneet tietoiset tilanomistajat ostivat maatiloja perintömaaksi, edistääkseen maataloustuotantoa kartanojen tasolla, joissa kasvatettiin jo rotukarjaa sekä valmistettiin juustoloissa kuuluisia ja suosittuja juustolajeja, koska Saarenmaan runsaslajinen kasvisto jalostui rehuna laatuun, joka rupesi tuottamaan myös reaalista tuloa.

Juustomaidon tuopista maksettiin siihen aikaan lehmänomistajalle 3- 4 kopekkaa, mikä oli kahden kananmunan hinta. Kun viime vuosisadalla poltettiin kartanoissa Saarenmaan viljasta paljon viinaa, mitä myytiin myös 144:ssa krouvissa, niin vuonna 1900 kartanojen kapakat suljettiin ja vaadittiin että ne muutellaan teehuoneiksi. 7 valtioviinan monopolikauppaa alkoivat myydä vodkaa. Oluenpano kotona lisääntyi. Kotitekoista juomaa ei saanut enää myydä vieraille. Sitä sai tarjota vain maistettavaksi.

Roomassaaren satama (1910) Parhaimpaan asemaan oli viime vuosisadan vaihteessa Saarenmaalla noussut merenkulku. Kuressaaren merikoulussa oli uuden vuoden alkaessa menossa yhdeksäs opintovuosi.
Maaliskuussa Marian ilmestyspäivän paikkeilla valmistui kursseilta kolme kapteenia, viisi kaukoliikenteen perämiestä ja kolmekymmentäyksi rannikkopurjehdusperämiestä, jotka saivat seilata myös halkolaivojen kippareina. Syksyllä aloitettiin 53 nuorenmiehen kanssa, tutkinnoista selvisi 39, niistä 25 hiidenmaalaista. Merimiehet istuivat koulupenkkiin siitä syystä, että viisitoista vuotta sitten eestiläiset rantalaiset innostuivat rakentamaan laivoja.

Käyttäen hyväkseen suotuisia olotiloja vuodessa rakennettiin puusta toistakymmentä purjelaivaa. Myös vuonna 1900 Saarenmaan rannoilla rakennettiin 13 laivaa, niistä 4 yli 100 rekisteritonnin laivaa. Laivat ja ulkomaan laivoilla seilaavat merimiehet tuottivat melkoista voittoa- muutama sata tuhatta ruplaa vuodessa (vertailun vuoksi voisi mainita että uuden asuintalon ja riihen rakennuskustannukset olivat 350-400 ruplaa). Tuhat uutta asuintaloa vuodessa! Myös Kuressaaren kaupungin talojen vakuutusarvo oli huomattavasti korkeampi verrattuna Viljandin ja Rakveren taloihin, Haapsalusta puhumattakaan. Kaupungissa asui 15-16 laivanomistajaa sekä toistakymmentä merikapteenia. Sadamakadulla on vielä säilynyt muutama heidän rakentamansa talo.

ensimmäinen mutakylpylän Saarenmaan ritarikuntakaan ei voinut olla käsittelemättä merenkulun ongelmia maapäivillään. Keskeisenä kysymyksenä pohdittiin liikenneoloja salmella Suur-Väin. Päätettiin valtion tukemana tilata jäänmurtaja reitille Kuivastu-Virtsu. Toinen oleellinen kysymys oli tienkorjaus Kuressaaren kaupungin ja Roomassaaren sataman välillä. Ehdotettiin jopa hevosraitiotien perustamista. Kaupungin ja sataman välistä tietä turmelivat sateisella säällä myös muutama sata kaupungin lehmää, joilla piti olla numero sidottuna sarviin tai leikattuna karvoihin siitä alkaen kun ne keväällä päästettiin laidunruokintaan. Rautatien rakentamisen ideaa Keilasta yli Kessulaidin ja Muhun Kuressaaren kautta Kihelkonnalle asti ehdottivat sanomalehdissä monet arvokkaat ajattelijat. Kyse oli siitä että Venäjällä oli siihen aikaan Itämerellä vain yksi jäävapaa satama- Liibavi (Liepaja).

Lossin katu (1910) Toisena ehdotettiin uutta satamaa Kihelkonnan lahteen. Sitä paitsi liikemiehet alkoivat tutkia mahdollisuuksia perustaa Kihelkonnalle sementtitehdas. Toimihan Saarenmaalla tähän asti vain yksi kunnon tehtaan tapainen yritys- Wildenbergin nahkimo. Suuren kehupuheen sai Jakob Weise, joka perusti 60 vuotta sitten ensimmäisen mutakylpylän, joka alkoi luoda kaupungin ja vasta 25 vuotta täyttäneen Roomassaaren kylpylän mainetta. Tämähän veti kaupunkiin varakkaita kylpylävieraita, keitä varten ja keiden tukemana rupesi parantumaan kaupungin puhtaanapito. Kaikki kyllä kannattivat sitä että kaupunki saa myydä muuallekin jonkun verran Suurlahden ehtymättömistä lääkemutavaroista. Kokeeksi vietiin Dynaburgiin elikkä nykyisellä nimellä Daugavpilsiin 16 tynnyriä, jokaisessa 200 tuoppia terveysmutaa.