Kuressaaren nähtävyydet Prindi

Kuressaari sai kaupunginoikeudet Tanskan kuninkaan veljeltä, herttua Magnuselta vuonna 1563. Vanhin kaupungin ydin sijaitsi nykyisestä keskustasta linnan suuntaan, tämänpäiväisessä paikassaan keskusta on ollut 17. vuosisadan alkupuolelta. Harvinainen nähtävyys on Kuressaaren vanha kaupunki, jota on jatkuvasti restauroitu. Vanhan kaupungin kadut ja kolminurkkaiset aukiot ovat 17. vuosisadan loppupuolelta.

Kuressaaren Piispanlinna (Lossihoov 1) Kuressaaren tärkein nähtävyys on Kuressaaren piispanlinna. Piispanlinna on ilmeisesti kaikkein parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoitus koko Baltiassa. Rakennettu 13. vuosisadan lopulla. Konventtirakennus muodostaa pohjamuodoltaan neliön, sivun pituus 43 m.
Pohjoisella sivulla on 2 tornia, vahtitorni Pikk Herman ja puolustustorni Sturvolt.
Pohjoiselta kyljeltä on myös linnan sisäänkäynti.
Lohkotuista dolomiittiplokeista on rakennuksen keskellä ruutumainen piha, jota ympäröi toisella ja kolmannella kerroksella holvikäytävät.
Linnassa on Saarenmaan museon näyttely, joka tutustuttaa Saarenmaan ja Kuressaaren historiaan ja paikalliseen luontoon. Sisäänpääsy 01.05.-31.08 kello 10.00-18.00, 01.09.-30.04. ke-su 11.00-19.00. juhlapyhisin se on suljettu. Sisäänpääsy on maksullinen.

Rantapaviljonki Rantapaviljonki (Linnanpuisto 1) Linnan puistossa sijaitseva Paviljonki on rakennettu vuonna 1889 kaupunginarkkitehti C. Lorenzenin projektin mukaan.
Ristinmuotoisella pohjapiirroksella rakennettu talo jakautuu toiminnallisesti kolmeen osaan: keskellä ravintola - kahvio, oikean puoleisessa siivessä konserttisali ja näkötorni, vasemmalla apuhuoneet.
Rantapaviljongin arkkitehtuurissa on painotettu puukonstruktiota, pilareita ja diagonaalisia tukirakenteita. Paviljonki rakennettiin entiselleen tulipalon jälkeen v. 1988 arkkitehtien M.Tääkeri ja A.Buldasen projektin mukaan.
Laululavan vieressä on entisen hautuumaan muistomerkki. Se on rakennettu vanhoista hautakivistä ja kalkkikivestä.

Linnanpuisto on perustettu 1861, linnan ympärille. Pinta-ala yli 17 ha, rakentaminen aloitettiin vuonna 1861.
Vuonna 1920 oli aika korjata Ensimmäisen Maailmansodan vaurioita, kunnostettiin puisto, rakennettiin uusi laululava, remontoitiin paviljonki.
V. 1930 istutettiin linnanpuistoon uusia harvinaisia puulajeja, joita tilattiin Tarton Yliopistolta.
Toisen Maailmansodan jälkeen menetti Kuressaari merkityksensä kylpyläkaupunkina. Linnanpuistossa sijaitseville rakennuksille ei löytynyt käyttöä ja ne kuoletettiin.
Vuodesta 1980 lähtien, kun huomio taas kiintyi kaupungin historialliseen ympäristöön, heräsivät kaupungin vapaa-ajan alueet uuteen elämään. Puisto rekonstruoitiin (arkkitehdit T. Made ja A. Kama), 1988 avattiin uudelleen rakennettu paviljonki ja laululava.

Pellonvartijan talo Pellonvartijan talo Kitsa ja Kitzbergin kadun kulmassa on omalaatuinen "tornitalo". 1800-luvun lopulla rakennettu pieni kaksikerroksinen pärekattoinen kivitalo oli tarkoitettu pellonvahdille.
Nykyisen Kitsa kadun kohdalta alkoivat Suuremõisan pellot. Ilmeisesti oli vahdin tehtävänä seurata, ettei kaupungin eläimet pääse pelloille ja sitä tehtävää oli helpompi suorittaa korkealta.

Pyhän Nikolain kirkko (Lossi 8). Ortodoksien Nikolain kirkko on silmäänpistävä varhaisklassinen rakennus, joka on Saarenmaan vanhin sen tyyppinen rakennus. Valmistui vuosina 1786-90.
Latinan ristin muotoisen pohjapiirrustuksen kanssa rakennus on traditionaalinen ortodoksinen kirkko. Samanlainen kirkko rakennettiin v. 1789 Võrruun.
Kirkkoa ympäröivien suurten puiden kanssa tonttia kiertää kiviaita, jota dominoi dolomiitista rakennettu porttiaukko. Sitä koristaa kolmeosallinen portti.
Nikolai kirkon porttirakennelma on kirkon kanssa samanaikainen. Se on erinomainen näyte dolomiitista jalona materiaalina mestarillisesti käytettynä. Metallisen portin on seppä takonut joskus 1930.

Vapaussodassa kuolleiden saarelaisten monumentti sijaitsee vastapäätä Saaren Lääninhallituksen rakennusta. Amandus Adamsonin pronssiveistos paljastettiin 29. Heinäkuuta 1928. Viron vapaussodassa kaatuneiden saarelaisten muistoksi (1918-1920).
Pronssinen muistopatsas esittää graniittilohkareelle nojautuvaa haavoittunutta Viron soturia, takasivulla on pronssitaululla 160:n kaatuneen nimet.
Stalinistiset sotilaat romuttivat muistomerkin 18. Heinäkuuta 1941. V. 1942 syksyllä löydettiin patsas ja pantiin entiselle paikalleen. Se hävitettiin uudestaan keväällä 1945. Viimeksi entisöitiin monumentti 1990 heinäkuun 23. Pv. Virolaisten Voitonpyhänä. Entisöinnistä vastasi kuvanveistäjä oli Mats Varik.
Muistomerkki on pystytetty Vapaussodassa (1918-1920) kaatuneiden muistoksi.

saare maavalitsuse hoone Ritarikunnan rakennus (Lossikatu 1). Nykyisen Saaren Lääninhallituksen rakennuksen rakenti von Dellinghaus. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli talo Saarenmaan ritarikunnan ja 1912 aateliskerho "Ressource"´n.
V. 1920 osti Saarenmaan Lääninhallitus talon. Symmetrisen pohjapiirroksen mukaisessa rakennuksessa on korkea kellarikerros.
Julkisivua korostaa dolomiittipylväinen sisäänkäynti ja sen parveke. Päätyjä koristavat kolmikulmaiset frontoonit.
Vuosien varrella suoritetut muutokset poistettiin ja rakennuksen julkisivut restauroitiin v. 1976 (arkkitehti A. Kukkur) omaan alkuperäiseen ulkonäköönsä F. S. Sternin v. 1859 gravyyrin mukaan.

Kuressaaren raatihuone (Tallinna 2). Tiukkalinjainen, keveä ja suuremmoisesti muotoiltu raatihuone, joka rakennettiin vuosina 1654-1670 edustaa nk. Pohjoismaista barokkityyliä.
Raatihuoneen rakentamisen aloitteentekijänä oli ruotsalainen pohatto, kreivi Magnus Gabriel de la Gardie. Rakennusmestarina oli Franz Stiemer ja kivenhakkaaja J. Hansson.
Konkreettista tietoa on arkistoista ja valokuvista saatu tornista, joka oli olemassa v. 1847-1931. Raatihuone sai tulipalossa 1710 suuria vaurioita.
Monien uudelleen rakentamisien jälkeen sai raatihuone vuosina 1961-1973 tehdyssä täysremontissa takaisin oman alkuperäisen ilmeensä ja raatihuonetta alettiin taas käyttää kaupungin edustustehtävissä.

Vaakahuone (Tallinna tie 3) sijaitsee keskusaukiolla, Raatihuonetta vastapäätä. Valmistunut v. 1663. Sen rakennustyypin ainoa jäljelläoleva edustaja Virossa.
Ahtaanpuoleisen, 2-kerroksisen, dolomiittikivisen rakennuksen charmi tulee esille kurinalaisessa symmetriassa ja päätykolmion porrastetussa koristelussa, joka korostaa rakennuksen fasaadia. Rakennusta pidennettiin 1800-luvulla, yksikerroksisella jatkolla, luultavasti käytettäväksi talleiksi.
Ajanmittaan on rakennuksen käyttö muuttunut. Vaakahuoneen lisäksi oli talossa 18-1900-luvun vaihteessa kaupungin vartiosto, 19-20-vuosisadalla siellä oli Kuressaaren postikonttori. Vuosien 1980-1982 restauroinnissa palautettiin tutkimuksissa selvinnyt julkisivun alkuperäinen ulkonäkö, ja 18-vuosisadalta peräisin oleva huoneiden jaotus.

Veski (Pärna 19) Hollantilaistyyppinen, 8 kulmaisella pohjapiirroksella v. 1899 rakennettu tuulimylly on siis jo yli 100 vuotias. Mylly restauroitiin 1974 kahvila-baariksi. Sen sisustus on kansanomainen ja siinä on käytetty luonnollisia materiaaleja.
Saarenmaan symboolina on myllyllä oma merkillepantava paikkansa kaupungin kuvassa.
Arkkitehti on F. Tomps. Sisustusarkkitehti A. Maasik

Kuressaaren Laurentiusen kirkko (Tallinna 13) rakennettiin nykyiselle paikalleen 17 -vuosisadalla.
Kertaantuvat tulipalot hävittivät alkuperäisen rakennuksen. Nykyinen, klassisessa tyylissä rakennettu yksilaivainen kirkko on vuodelta 1836. Omaperäisyyttä korostavat dolomiittiset yksityiskohdat ja tornin empiirityylinen neulakypärä.
Kirkkoa ympäröivä piha-alue vanhoine, suurine puineen tarjoaa kiviselle keskikaupungille miellyttävää vaihtelua.

Campenhausenin talo (Komandandi 9) 18. vuosisadan lopulla rakennettu klassinen talo, jonka kivijalka on dolomiittiplokeista. Talo on traditioita luova rakennus kaupungissa - leimaa antava korkea punainen kivikatto, dolomiitistä tehdyt ovien ja ikkunoiden raamit, tyylikäs peiliovi ja omaperäinen nurkkaparveke tekevät rakennuksesta yhden Kuressaaren silmäänpistävimmistä taloista.
Talo rekonstruoitiin v. 1979. Nykyään siellä on lasten musiikkikoulu. Musiikkikoulun pihalla paljastettiin 30. tammikuuta 1983 lahjakkaan säveltäjä, urkutaiteilija Peter Südan pronssipatsas (kuvanveistäjä A. Kuulbush, arkkitehti I. Volkov)

Oikeussalin julkivisu (Tallinna 19.) Kurinalaisen ja symmetrisen ulkonäön omaavan varhaisklassisen rakennuksen, entisen poliisilaitoksen ja vankilan, projektoi v 1786 arkkitehti von Richter ja se rakennettiin 1789-90.
Julkisivun rytmin antavat 14 korinttilaisella kapiteelilla varustettua pilaria, jotka vuorottelevat ikkunoiden kanssa. Portaalin kohdalla on köynösmäinen stukkikoristelu ja rakennuksen ikkunat ovat tehty dolomiittiraamein. Oikeusistuimen rakennukseen tehtiin vuosien varrella paljon muutoksia.
Yli toisen maailmansodan elivät ainoastaan ulkoseinät ja rakennus sovellettiin Neuvostoliiton armeijan tarpeisiin. Nykyään on talossa Saarenmaan Rajavartioston Esikunta ja Kuressaaren Tulli.
Rakennuksen julkisivu restauroitiin v 1998 ja maalatut dolomiittidetalit puhdistettiin.

Kuressaaren kaupunginteatteri (Tallinna 20.) Useista uudelleen rakentamisista huolimatta on rakennus säilyttänyt klassis-tyylisen ilmeensä. Rakennuksella on suuri kulttuurihistoriallinen arvo. V. 1911 omisti talon Kuressaaren Viron Seura. Siellä oli seuran kirjasto ja lukusali. 1923 siellä näytettiin filmejä ja siellä esiintyi näyttelijäryhmiä (vuodesta 1935 Kuressaaren teatteri).
V. 1917 siellä oli Saarenmaan lääninhallitus. Neuvostoliiton aikana se oli kaupungin kulttuuritalo ja sen jälkeen upseerikerho.
V. 1990 rekonstruoinnin ( arkkitehti M. Kinks) jälkeen voitiin rakennusta taas käyttää teatterina.

Johannes ja Joosep Aavikon kotimuseo (Vallimaa katu 7) J. Aavikon 100 vuotissyntymäpäivänä pantiin talon seinään graniittilaatta tekstillä: "Tässä talossa eli 1898-1902 ja 1919-1926 lahjakas kielitieteilijä Johannes Aavik (1889-1973)".
Vuodesta 1960 alkaen eli Vallimaa kadun talossa suuren kielitieteilijän sedänpoika, lahjakas musiikkitieteilijä Joosep Aavik (1899-1989). Nyt sinne on perustettu Aavikoiden kotimuseo, jossa on materiaalia Aavikoiden elämästä ja tekemisistä. Avoinna ke-su klo 11-18. Sisäänpääsy maksullinen.

Suursild (Suursilta) Linnusesta ja sitä ympäröivästä taajamasta Kihelkonnan puoleen pääsemiseksi tuli ylittää Põdusten joki, mihin ennen käytettiin kolmea kohtaa.
Ensimmäiset tiedot jokea ylittävästä sillasta ovat peräisin vuodelta 1650.
Luultavasti 1820 korvattiin puurakenteinen silta kivisellä, joka tunnetaan Suursiltana.
Viron yksi suurimmista, pitkemmistä ja vanhemmista kivisilloista on arkkitehtuurisen suojelun alla. Sen korjaustyöt aloitettiin 1990.

Kudjapen hautuumaa Sijaitsee Kuressaaren koillisrajalla, Kuivastun maantieltä, liikeenneympyrältä n. 0,5 km itään.
1780 perustettu kaupungin hautuumaa on klassisessa tyylissä rakennettujen kappelien kanssa arkkitehtuurisenamuistomerkkinä suojelun alla. Siellä on historiallisena muistona neljän kulttuuripersoonan viimeiset leposijat.
Kappeleista kaunein on pieni kreikkalaistyylinen, pylväsjulkisivuinen pääportille rakennettu talo.